1. ajopäivä: Chicago - Springfield

Hyvin tai huonosti nukutun yön jälkeen aamulla herätys klo 7.30. Hotellin Express aamiainen oli maittava hienossa ympäristössä: kuppi kahvia ja kaksi makeaa tortun palaa hotellin ala-aulassa. Eipähän tuhlaantunut aikaa syömiseen.
Taksilla pyörävuokraamoon. Onneksi vuokraamossa olivat muuttaneet aukioloaikoja ja pääsimme heti klo 9 aloittamaan paperisodan. näin tietokoneiden aikaan voisi kuvitella, että kun olimme antaneet kaikki tarvittavat tiedot jo etukäteen kuka halöuaa minkäkinlaisen pyörän, niin homma sujuisi kaupassa nopeasti. Mutta kun ei. Passeja ja ajokortteja kopioitiin  ja kuponkeja täytettiin. luottokortilla maksettiin vakuutuksia ja omavastuita yms paperisotaa.
Paperisotaa hoiti kaveri, jonka tukka oli kasvanut jo jonkin aikaa.

 Olin meidän porukasta viimeisten joukosta ja kaveri antoi minulle kaksi vuokraamon pinssiä kärsivällisyydestä. Kyllä sitä kärsivällisyyttä tarvittiinkin. Olimme jo Suomessa Samin kanssa sopineet, että minun piti siis saada HD Street Glide, mutta papereissa luki Road King. Sami sanoi, että vaihdan vain Jyrkin kanssa pyöriä ja homma on ok. No, eihän se ollut, koska Jyrkille oli luvattu alunperinkin Street Glide. Vaihdetaan, ei vaihdeta , vaihdetaan. Eikäsitten vaihdettu. Road King löytyi pihalta ja sitten ilmoittamaan vuokraajalle, että katos nyt lommot ja naarmut ja opasta nappuloissa. Eräs neito tätävirkaa hoiti ja sanoi, että tässä olis pari muuta ennen. Porukka alkoi osoittaa lieviä hermostumisen merkkejä pukemalla ja riisumalla ajovarusteita ja ajamalla pyörät jo lähtöasentoon. Minä olin ainoa, joka odotti vielä lähtölupaa. ilma oli lämmin ja porukka hikoili. Vettä haettiin automaatista ja katseltiin meikäläisen suuntaan että eikö jo. Yli tunnin ylimääräisen odottelun jälkeen saatiin asiat ojennukseen ja lähdön hetki koitti.

Pari äijää vuokraamosta pysäyttivät paikallisen ajotien liikenteen ja me ajoimme komeasti jonossa vuokraamon pihasta kohti seikkailua.
Ajelimme jonossa Chicagon esikaupungin katuja, kunnes joku huomasi, että Timon ja Päivin pyörässä yksi kassi roikkui melkein maassa. Ilmoitus eteen Samille ja pysähdys. Roikkuva reppu siirrettiin minun pyöräni "tarakalle" ja matka jatkui.
Ajeltiin pitkin Interstate 55:ta etelään, koska vuokraamon sekoilujen jälkeen piti saada aikaa kiinni ettei olla pimeällä perillä. Välillä poiukettiin Route 66.lla haistelemassa historian tuulia.
Ensimmäinen tauko julietissa. Leipää ja Pepsi Maxia naamaan ja takaisin tien päälle.
Seuraavana pyörän tankkaus ja oman tankin tyhjennys. Matkaa Springfieldiin 110 mailia. Pilviäkin ilmaantui taivaalle, mutta onneksi ei satanut. Lämmintä oli n 23 astetta äkkiä Fahrenheitista käännettynä. Jälleen isoa tietä. Rekat painavat oikealta ja vasemmalta ohi ajaen yli 100 km/h.
Lincolnissa on Route 66 historiallisia muistomerkkejä ja kaupungin läpi ajaessamme taivas valutti muutaman pisaran kuin kyyneleen menneen ajan muistolle.
Loppumatka sujui mukavasti körötellen ja Sami luotsasi meidät Springfieldin läpi hotellille. Pikainen suihku ja läheiseen kuppilaan illalliselle.

Kuppilassa Päivi paljasti käynnissä olevan projektin, jossa hänelle rakennetaan Suomessa HD heritagen pohjalta Trikeria, jossa on automaattivaihteet. Laatikko otetaan kuulemma Smartista. Kyselimme tietysri heti että onko projektista kuvia netissä, mutta kaikki luvat eivät vielä ole kohdallaan, joten saamme odottaa kuviakin vielä jonkin aikaa. Valmista pitäisi olla keväällä 2012. Odottelemme siis sinne. Amerikassa on kuulemma vastaavia rakennettu, mutta tekijä on sittemmin mennyt konkkaan. Suomessa vastaavaa konetta ei tiettävästi vielä ole.

Kuvassa Päivi ja Timo skoolaavat Trikerille.
Olimme ravintolan viimeiset asiakkaat, joten poistuimme pikaisesti hotellille.
Aamulla herätys kuulemma 7.30 ja tien päälle aamiaiselle klo 8.30.