Herätys klo 6.30 ja aamiainen hotellissa. Ensin tankkaus ja sitten vanhalle Route 66:lle. Ensimmäinen pysähdys autioituneen kylän kohdalla n 60 mailin ajon jälkeen. Route 66:n alkuaikoina vilkkaan kauppapaikan rakennukset ovat autioituneet ja paikalla on enää vain antiikkiliike.
Seuraava pysähdys oli 10 mailin päässä Victorvillessä oleva Route 66 museo.
Museossa pinssien ja t-paitojen ostoa.
Museon jälkeen matka jatkui välitankkauksineen kohti Santa Monicaa. Interstate-teitä pitkin ajelimme Los Angelesin keskustan ohi ja Santa Monica Pierille Tyynen valtameren rantaan, johon Route 66 päättyy. Otettiin tietysti pakolliset kuvat tolpan juurella ja sitten käytiin kahvilla.
Laiturilta ajettiin hotellille Venice Beachille ja jätettiin laukut hotellin aulaan.
Hotellilta piti ajaa 20 mailin matka pyörien luovutukseen Eagleriderin toimistolle n 20 mailin päähän. Eaglerider sijaitsee La Cienega Boulevardilla, mutta Sami oli jostain saanut osoitteeksi La Cienega Avenuen, joten ajettuamme yli 30 mailia harhaan Sami totesi, että metsään menee. Paluu takaisin kakofonisessa liikenteen melussa interstatella, jossa autoja kulkee viidellä kaistalla rinnakkain.
Lopulta saavuimme luovutuspaikalle, jossa pyörien tarkastus. Kaatumisen seurauksena kytkinkahva ja etummainen kaatumarauta menivät vaihtoon ja korvattavaa kertyi 420$.
Taksilla hotellille, jossa suihku ja pari kaljaa.
Illalla meillä oli läksiäisillallinen hotellin viereisessä ravintolassa. Ruokailun lomassa kertailimme matkan kokemuksia. Aikaisemmin Samin saama Route 66:sta kertova teos, johon kaikki ryhmämme jäsenet kirjoittivat nimernsä luovutettiin juhlallisesti blogin kirjoittajalle. Olin kovin otettu tästä hienosta lahjasta. Lämmin kiitos kaikille routelaisille siitä.
Kuvia ja videoita on kertynyt jokaiselle matkalaiselle runsaasti. Kaitsu on luvannut ottaa vastuulleen kuvapankin perustamisen, johon matkalaiset saavat laittaa haluamansa kuvat ja videot jaettavaksi muiden käyttöön. Kaitsu tiedottaa asiasta erikseen.
Samille haluan antaa erityisen lämpimät kiitokset ansiokkaasta ja sujuvasti hoituneesta matkasta. Tämä on ollut ainutlaatuinen kokemus kaikille muille paitsi Samille, joka ajanut reitin läpi jo useamman kerran. Matkaaminen on ollut pelättyä helpompi, joskin blogin kirjoittaminen ajopäivän päätteeksi on verottanut jonkin verran yöunia.
Toivottavasti blogi on tuottanut viihdettä sen lukijoille ja mahdollisesti rohkaissut joitain lukijoita lähtemään tällaiselle reissulle ja hakemaan ikimuistoisia kokemuksia moottoripyörän selässä kulkien.
Kiitos Sami koko Route 66-porukan puolesta.
Tämä Route 66:n blogi päättyy tähän.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti